Huonoja päiviä toistensa perään. Oon tajuttoman väsynyt, hiljainen, itkuinen ja saamaton. Koulussa kakki on hyvin, siellä on ihan älyttömän hauskaa joka päivä. Koulussa oon kuin eri ihminen; sosiaalinen, aina äänessä, saan muut nauramaan, uskallan jutella pojillekin ihan tosta vaan, nauran koko ajan ja pidän hauskaa kaikkien parhaiden tyyppien kanssa. Mutta kaikki muuttuu heti kun pääsen kotiovesta sisään. Oon kotona tosi sisäänpäinkääntynyt, enkä puhu päivän mittaan paljon mitään. Oon vaan entistä enemmän omassa huoneessani, useimmiten läppärin ääressä. Joskus vois olla parempi vaikka vaan kuunnella musiikkia, kirjottaa päiväkirjaa tai soittaa koskettimia. Ainoa, mitä noista asioista teen, on musiikin kuuntelu. Taukoamatta ja koko ajan.

Joka ilta alan jossakin vaiheessa itkemään. Yleensä se on jokin biisi, joka tuo mieleen mulle kipeitä asioita. Joskus tajuan myös ilman musiikkia, että millasta mun elämä oikein on ja silloin alan taas itkemään. Tunnen itteni jotenkin säälittäväksi kotona, niin yksinäiseksi ja säälittäväksi. Toisaalta parempi näin päin, että pystyn sentään olemaan koulussa ja kavereiden kanssa iloinen ja sosiaalinen, just sellanen millanen mä haluaisin olla ihan koko ajan.

Ei musta oo kivaa kuitenkaan olla niin surullinen aina. Suurin asia joka tekee mut surulliseks just nyt, on kai toi ihastus / läheisyyspula, josta kirjotin viime postauksessa. Siihen ei oo tullut mitään muutosta ja oikeestaan oon taas vaan saanut kokea kipeitä takaiskuja tässä "projektissa". Niin pienetkin asiat ja eleet saa mut tekemään ties mitä johtopäätöksiä. Jotenkin onnistun aina saamaan itteni ajattelemaan, että mä oon ihan tyhmä ja että muka kaikki muutkin ajattelis niin. Esimerkiksi tää mun ihastus. Vaikka se ei todellisuudessa oo tehnyt yhtään mitään. Ehkä siinä se pointti onkin, koska se ei ole tehnyt mitään. Se ei ole osottanut millään tavalla olevansa edes vähän kiinnostunut, ei edes kaverina viime aikoina. Tänäänkään ei edes pientä huomionosoitusta siltä, ei katsetta, ei hymyä, ei sanoja, ei mitään. Ei sitä maailman suloisinta hymyä. Olisin tyytyväinen jo pieneen katseeseen, jolla ei periaatteessa ole mitään merkitystä. Kunhan vaan tietäisin, etten ole sille pelkkää ilmaa.

Eksyn taas hieman aiheesta. Mutta kai se tuli selväksi, ettei mun elämässä ole kaikki kohdallaan juuri nyt. Tai ainakaan mun omasta mielestä. Oikeesti nää jutut kuulostaa ulkopuolisista joltain niin pieniltä ja pinnallisilta. Mutta nää on kuitenkin tosi suuria asioita mulle.

mä tiedän ettei pitäis kuunnella kun kerrot hiljaa huomisesta, jossa mua ei ole edes olemassa. mä tiedän et mun pitäis olla onnellinen sunkin puolesta ja sulkee korvat katkeruuden kuiskinnalta. tekisin sen, jos en olis palasina, tekisin sen, jos en olis rikkinäinen.

jos elämä ois helppoo, sä olisit pelkkä paskiainen.