Tää tulee olemaan tämmönen vähän sillisalaatti postaus. Mulla on muutama asia joista kirjoittaa ja ne ei mitenkään liity toisiinsa. Tai ehkä sillä tavalla, että niiden kaikkien takia mulla on ollu tosi huono päivä tänään ja muutenkin vähän paha olla.

Tää ensimmäinen juttu on painanu mun mieltä jo jonkun aikaa. Mä oon lintsannu muutaman kerran koulusta ja ne kaikki on tapahtunu nyt tän ysiluokan aikana. Oon muutaman kerran vaan päättäny iltapäivällä lähteä aikasemmin koulusta pois ihan ilman mitään varsinaista syytä, kunhan vaan en jaksanut mennä enää tunnille. Tää viimesin skippaaminen meni jotenkin pieleen ja taisin jäädä siitä kiinni. Mä tajusin, että mun on pakko kertoa siitä äitille, ennenkun saan jälki-istuntolapun kotiin allekirjotettavaks tai ennen kun mun luokanvalvoja soittaa vanhemmille. Aikasemmin oon selvinnyt näistä tapauksista selittämällä jonkun uskottavan tarinan luokanvalvojalle, mutta tällä kertaa mitkään selitykset ei olis mennyt läpi. Mun piti kertoa siitä jo viikonlopun aikana, mutta en vaan saanut aikaseks. Tänään oli mun viimenen mahollisuus kertoa ja olin koko päivän yrittäny saada sitä aikaseks. Jotenkin se vaan on niin hankalaa mennä sanomaan, kun ei tää aiemmin oo ollu mitenkään mun tapasta. Koko päivän oon ollu tosi hiljanen ja mun päähän on sattunu ihan kamalasti ja tää on painanu mun mieltä vaikka kuinka monta päivää.

Kun mä viimein sain suuni auki sopivan hetken tullessa, ei se ollutkaan niin kamalaa. Mä aloin itkemään, mutta sen mä osasin arvata jo etukäteen. Äiti oli tosi ihana, se vaan sano, että tää on ihan okei, kunhan en ota tavaksi lähteä koulusta vaan sen takia ettei huvita olla siellä. Ja se sano, että oon rakas, eikä mun pitäis ikinä pelätä kertoa sille yhtään mitään.

Nyt mun olo on tosi helpottunut ja pystyn hyvillä mielin mennä nukkumaan. Varmaan saan untakin paremmin kun viime yönä, jolloin mietin kamalasti tätä päivää ja sitä kun pitää kertoa äitille. Se kaikki on nyt ohi kuitenkin, eikä äiti edes suuttunut. Mun täytyy vaan pystyä vielä sanomaan huomenna luokanvalvojalle, ettei mulla ole siihen luvattomaan poissaoloon mitään selitystä. Se voi olla hankalaa vaan yhtäkkiä töksäyttää ilmoille, mutta ei mulla ole muutakaan mahdollisuutta. Voin vaan varautua siihen, että saan selitellä tätä sille enemmänkin, koska ei oo todellakaan ollut mun tapasta lintsata tai muutenkaan hankkiutua mihinkään vaikeuksiin koulussa. Vähän ehkä pelottaa sanoa luokanvalvojalle tämä, mutta ei se ainakaan tule olemaan niin hankalaa kun äitille kertominen. Ehkä mä selviän vielä huomisestakin, koska se vaikein osa tästä on jo ohi. Viimenen silaus on vaan se, että mun täytyy kärsiä se jälki-istunto. Se nyt ei taas tunnu yhtään kamalalta.

Mun oli tarkotus vielä kertoa mun ihastuksesta, joka tiuski mulle tänään ja vaikutti suorastaan vihaavan mua. Vaikka tuskin se ihan näin on, mä vaan oon sen verran ihastunut että kuvittelen taas kaikenmoista. Siltikin se tuntu tosi pahalta ja mulle tuli heti hirveen tyhmä olo. Vaikka ei se ees sanonut mitenkään pahasti. Mun piti myös kertoa mun parhaasta kaverista, joka on käyttäytyny jotenkin kylmästi mua kohtaan ja luulin että se on suuttunu mulle, mutta ei se taida ollakaan. Senkin mä oon varmaan vaan kuvitellu, koska äsken just juteltiin twitterissä ja se vaikutti ihan omalta iteltään ja ystävälliseltä mua kohtaan. Mutta koska musta tuntuu, ettei tää mun kirjottaminen nyt oiken suju ja tää teksti on tosi kummallista, taidan jättää niistä raportoimisen väliin. Ne oli molemmat kuitenkin vaan mun mielikuvituksen tuotetta, ainakin tuo jälkimmäinen. Tosin toi ihastuksen käyttäytyminen tuntuu vieläkin pahalta.

toi otsikko on jostain ihme random biisistä, joka ei oo liity tän postauksen aiheisiin millään tavalla. toi biisi vaan on soinu mun päässä tän koko päivän