Mä kävin tänään tosi ihanaa keskustelua sen yhen tytön kanssa, joka on olennainen osa tota meidän ihanaa kaveriporukkaa, josta on puhunut aiemmin. Se, josta en tahtoisi joutua luopumaan jo näin aikaisin. Me keskusteltiin siitä, minne ollaan menossa ensi vuonna. Kun mä sitten sanoin, että aion hakea Petäjävedelle, niin se meni hetkeks ihan hiljaseks ja sano sitten vaan että "niin kauas?". Mä en edes muistanut ettei tosta ole ollut aiemmin puhetta noiden kanssa. Sitten se alkoi yhtäkkiä kertoa, miten sillä ja yhdellä sen entisellä kaverilla ala-asteelta yhteydenpito jäi, vaikka ne lupas pitää yhteyttä toisiinsa. Sieltä lauseiden lomasta mun korvaan pisti se, että se sano "se ei ollu ihan niin hyvä kaveri, mut aika kuitenkin, mut ei ihan niin hyvä kaveri kun esim sä oot".

Jotenkin jo se, että se alko puhumaan siitä miten helposti jää pitämättä yhteyttä, sai mut tajuamaan, että se varmaan ajattelee nyt ihan samanlailla kun mäkin aiemmin. Että tää meidän ihana kaveriporukka tulee hajoomaan ennen kun ollaan kunnolla ees päästy alkuun. Jo tämän vuoden jälkeen. Se on tainnut vaan ajatella, että kyllä me kaikki jatketaan tonne lähimpään lukioon, mutta vasta tänään tajusi, ettei me kaikki ollakaan menossa sinne. Ainakaan mä en ole menossa ja vaikutti siltä, että siitä se vasta tulikin surulliseks.

Mutta me puhuttiin myös miten mun täytyy sitten muistaa lähettää sille joka joulu joulukortti ja muitakin kirjeitä yms. Ja sanoin, että onhan meillä nykyään myös kännykät ja meset, facebook, galleria ja ihan kaikki. Musta tuntuu, että ei tää meidän välinen ystävyys ainakaan mihinkään katoa. Ja toi on niin keskeinen ja "suosittu" henkilö meidän porukassa, että eiköhän me saada tapaamisia järkättyä ihan koko porukalla vielä vuodenkin päästä. :-)

Tää rauhotti mua edes vähän.

i never thought this could ever end, never thought i'd loose my best friend, everything's different now, can we stop the world from turning?